Johtoportaan muotokuvaa miljöössä

Kun saa tehtävän luoda tyylikäs muotokuva toimistomiljöössä, on mukana vain riittävä kuvaus-
ja valaisinkalusto. Kuvan sisältö "raavitaan" sitten paikan päällä olevista aineksista.

Toimistot ja neuvotteluhuoneet eivät ole sellaisenaan kovinkaan valmiita muotokuvan miljööksi,
vaan valokuvaajan  täytyy lähteä niitä rohkeasti uudelleen muokkaamaan.
Miljöössä olevia tauluja, verhoja, koriste- ja käyttöesineitä täytyy sitten siirtää tai piilottaa
tarpeen mukaan. Joskus tarvittava lisärekvisiitta täytyy haalia ihan muualta talosta.
Sitten aletaan sovittaa asioita toisiinsa vähän väri- ym yhteensopivuuksia ajatellen sekä
tehdään valaisu tukemaan tunnelmaa.
Esimerkiksi oheisessa kuvassa punaisen, sinisen ja mustan yhdisteleminen piti harkita tarkkaan.

Muotokuva Tanja Paassilta FAI

Myös mallien asettelussa ja valaisussa saadaan korostettua sekä feminiinisiä että maskuliinisia
piirteitä.
Ikävän näköisten yksityiskohtien (pöydänjalat, patterit ym.) peittely kannattaa tehdä paikan päällä,
koska kuvakäsittelyllä peittelystä ei koskaan tule kovin luontevaa.

muotokuva Ossi Stenholm Forssa

Etenkin miljöössä tapahtuvan muotokuvauksen tärkeä elementti on asiaan käytettävissä oleva aika.
Kokonaisuuden hiominen kuntoon saattaa viedä tunninkin.  Varsinaisten otoksien ottaminen ei
sitten kovin kauaa kestä. Kokonaisuuden sovittelun aikana alkaa jo tuntea mallia ja voi lukea hänen
luonteenpiirteitään kuvan ilmettä ajatellen. Sijaismallien käyttö kiireisen toimitusjohtajan ajan
säästämisessä ei ole oikein järkevää, kun kuvan kontrastit täytyy rakentaa nimenomaan mallin
vaatetuksen, ihon, hiusten ja muunkin olemuksen mukaan kuitenkin kohta kohdalta oikein.

Lopulta tulee itsellekin sellainen olo, että nyt on kaikki kohdallaan ja lopullisia otoksia voi
alkaa ottamaan. Lopullisten otosten määrä on aivan kuvaajan ja mallin välisestä vuorovaikutuksesta
kiinni. Jos malli alkaa jo olla tuttu, niin pienelläkin otosmäärällä voidaan saada haluttu tulos.
Toisaalta suuriakaan otosmääriä ei kannata pelätä, koska homma lopetetaan vasta sitten,
kun kuvaaja on varmasti saanut haluamansa erittäin hyvä kuvan.

Kun mallin kanssa lopulta kuvasaalista tarkastellaan, on tärkeätä, että malli tunnistaa kuvasta
itsensä ja hyväksyy varauksetta tuloksen. Valokuvaajan onkin tärkeätä neuvotella sekä teettäjän
että mallin kanssa kaikkiin muotokuvaan liittyvistä toiveista, ja tutustua mahdollisesti samaan
tarkoitukseen aikaisemmin tehtyihin töihin.

On tietysti hienoa luovuttaa asiakkaalle valmiiksi kehystetty muotokuvataulu, johon kaikki
osapuolet voivat olla tyytyväisiä, ja joka on valmis kilpailemaan tyylikkyydessään maalattujen
muotokuvien kanssa.

Teksti ja kuvat   Ari Peuho

Hääkuvaus - Anna ja Mikko

Toisinaan, kun studiokuvaus ei ole korteissa, voivat kuvausolosuhteet olla hieman haastavat. Näin oli Annan ja Mikon kuvauksen suhteen. Syksyinen hääkuvaus joka piti tehdä kirkon jälkeen juhlapaikalla, mutta sisätilat olivat tietenkin täynnä pöytiä ja juhlavieraita joten ulos oli mentävä.

Pientä tihkusadetta luonnollisesti saatiin. Syksy kun on kostean puoleista yleensä. Onneksi juhlapaikalla, Kavalton tilalla, oli komea köynnös kasvamassa läheisen katoksen alla. Tätä asetelmaa käytettiin ensin kelvollisin tuloksin mutta jäin kaipaamaan jotakin hieman persoonallisempaa.

Sateenvarjosta oli ollut kuvausta suunniteltaessa puhetta hääparin kanssa ja olin sopivan napannut mukaani siltä varalta että vettä tulee oikein toden teolla eikä muuta kuvausvaihtoehtoa ole. Päätimme kuitenkin kokeilla sateenvarjoa vaikka vettä ei kaatamalla satanutkaan.

Kiinnitin sateenvarjon sisään yhden käsisalaman jotta saisin hääparin valaistua ja menimme ylös parkkipaikalle josta oli komea näkymä maiseman yli..tai olisi ollut jos valoa olisi vielä ollut jäljellä. Onneksi taivaanrannassa oli pientä valon kajoa vaikka aurinko oli jo laskenut. Vaihdoin maiseman taivaaseen ja siitä kuva oikeastaan syntyi. Sain hieman sävyä taivaaseen jolloin hääpari erottui maisemasta hienosti ja lisäsin valoa parille sateenvarjon alta salamalaitteesta. Lopputulos oli mielestäni erinomainen..etenkin ollakseen sateessa ja pimeällä otettu kuva.

Annan ja Mikon hääkuva iltaista taivasta vasten.

Kuva ja teksti : Teo

Merenneito

Tytön kuva: Ari Peuho, kuvankäsittely: Mari Peuho

Tässä oli suhteellisen haastava fantasiakuva. Merenneito-kuvaa kuvatessa pitää jo ottaa huomioon, miten valo käyttäytyisi veden alla ja miten esim. hiukset hulmuavat vedessä eri tavoin kuin maan päällä. Meren turkoosia valoa lisättiin korkovalona, päävalo on kuitenkin neutraali, koska muotokuvassa ihon on kuitenkin hyvä näyttää ihon väriseltä. Hiukset saatiin kivasti hulmuamaan tuulettimella. Myös jalat piti saada asettumaan niin, että kuvankäsittelyssä niiden tilalle saa kalanpyrstön.

Tässä osa käytetyistä elementeistä. Korallivalokuvia löytyi jonkin verran lomakuvien seasta ja osa elementeistä piti kuvata vielä studiossa (kalanpyrstö ja simpukka). Osa elementeistä on myös piirretty Photoshopilla kuten meduusat, kuplat ja taustan köydet ym.

 

 

Tässä näkyy vähän miten pyrstöä on saatu asettumaan tytön jalkojen päälle. Vyötärön kaulus piti tehdä piirtämällä.

Studiossa otettu raakilekuva

Teksti: Mari

Liisa ihmemaassa -fantasiakuva

Meillä tehdään aika paljon fantasiakuvia ja niitä onkin ihan kiva kehitellä aina uusia. Tämän kuvan idea lähti tekemästäni Pihlan mekosta, josta tuli jotenkin Liisamainen. Pihlaa kuvattiin mekko päällä pariinkin otteeseen ja saatiin aikaan erilaisia teekutsuotoksia ja tämä toukan kanssa käyty keskustelu sienen vierellä.

Tässä vähän kuvanteon vaiheita ja kuvia, mistä tuo kuva kaikkiaan koostuu:

Tässä Pihla kuvattuna studiossa kurkotellen "sieneen" päin.

Tämä kesä oli huono sienten kasvamisen kannalta ja päätin tehdä ihmemaan sienet itse muovailumassasta. Muutama tunti meni jo pelkästään näiden sienien tekemiseen... Sienien jalkaan porasin ohuen reiän ja sain ne paksulla rautalangalla alustaan kiinnitettäviksi. Pihalta hain sitten vielä vähän sammalta ja pikkukivistä ja hiekasta tein keskelle pienen polun.

Sienen päälle piti tieysti saada vielä toukka, eikä se saanut olla aivan realistinen toukka, joten senkin tein samanlaisesta muovailumassasta. Sienet ja toukka piti kuitenkin kuvata erikseen, koska toukka oli mittasuhteiltaan aivan liian suuri sieniin nähden. Tietysti toukalle piti vielä saada jostakin vesipiippu, mutta tämän piirsin Photoshopilla myöhemmin.

Palaset on sitten koottu yhteen ja maahan on lisätty muutama kukka. Kuvaan on tieytsti tehty paljon muutakin kuten värien säätöä, savua ja taustalle epätarkka kuva metsästä. On muistettava että kun kuvaa montaa eri kohdetta samaan kuvaan, on valon suunta pidettävä samana. Tässä kuvassa on pehmeä ylävasemmalta tuleva päävalo ja tasoitusvaloa edestä.

Teksti: Mari

Ylioppilaskuvaus - Tekstuuria kuvaan

Konsta

Pienellä vaivalla saa jälkikäsittelyssä isoja muutoksia aikaan. Yksi suosikki tehokeinoistani on erillaisten tekstuurien lisääminen kuvaan. Instagrammin ja muiden sovellusten myötä vanhanajan filmi tyylittely on suuressa suosiossa. Saman tyylisen efektin saa aikaan Photoshopissa, mutta hankalammin. Tietenkin Photoshopissa saman tekeminen tarkoittaa myös enemmän kontrollia siihen kuinka voimakkaasti efekti kuvaan vaikuttaa ja mihin alueille. Konstan kuvassa ylhäällä on hyvin voimakas filtteri joka on maskattu pois kasvojen ja muiden oleellisimpien elementtien kohdilta.

Jenny

Jennyn kuvassa taas efekti on paljon hienovaraisempi. Tässä olen lisännyt ainoastaan akryylimaalatun taustasotkun jonka häivytin lähes huomaamattomaksi liilaa sävyä lukuunottamatta. Väri tukee mekon sävyjä ja vinjetointi korostaa kohdetta.

Alempana Annin ensimmäisessä kuvassa olen käyttänyt samaa akryylipohjaa mutta jättänyt sen huomattavasti voimakkaammaksi sekä sävyttänyt tukemaan Annin kuvan värimaailmaa.

Anni 1.

Annin kuvaus oli hieman sateisempana päivänä ja hän tuli studiolle saappaat jalassa. Lähtiessä päätettiin vielä ottaa loppukevennyksenä kuva saappaiden ja juhlamekon kanssa. Tähän kuvaan lisäsin hieman vesiväriroisketta joka sopi mielestäni paremmin märkään tunnelmaan. Sade ei aina ole huono asia.

Anni 2.

Teksti ja kuvat : Teo

Lapsikuvaus - kollaasi

Tässä Pihlan kuvauksessa ajatuksena oli kuvata lapsen aitoa touhukkuutta. Kotona kun nuo lankakerät tuntuivat kiinnostavan niin ajateltiin kokeilla samaa studiossa. Ja riittihän sitä innostusta sielläkin.

Kuten vanhemmilla niin monesti oli lopullisten kuvien valintaprosessi hankala koska hyviä ilmeitä oli monia. Päädyin tekemään kollaasin jossa yhdistettiin saumattomasti kolme erillaista kuvaa. Asetelma ei sinäänsä muutu mutta nyt samassa kuvassa on riehakkuutta, tutkiskelua ja tyytyväisyyttä.

Teksti: Teo

Maskottimme

kuva: Mari Peuho

Meidän työporukkaamme kuuluvat myös kaksi suloista whippet-urosta Dali ja Sinuhe. Dali on veljeksistä vanhempi ja sitä onkin kuvattu ahkerasti pennusta lähtien. Jossakin vaiheessa Dali jopa oppi että kun studiossa kuvataan, kannattaa mennä kameran eteen kauniisti istumaan ja voi saada herkkuja :) Tämä johti siihen, että Dalia ei kannata päästää studioon, jos meinaa jotakin muuta kuvata... No harvemmin koirat sinne pääsevätkään.

kannen kuva: Mari Peuho

Dalia on siis helppo kuvata ja komistus päätyi jopa Whippet-harrastajien vuosikalenteriin vuonna 2008.  Ei tarvitse kun laittaa pehmustettu tuoli studioon ja aukaista ovi koiralle, niin asetelma on valmis :) Haukoituskin pääsi pitkän kuvaussession kesken tulemaan...

No onhan sitä tasapuolisuuden nimissä Sinuhestakin malli tehty. Sohvatyyny on mitä parhain paikka lemmikin kuvalle. Näitä tyynyjä saa meiltä ja päälinen on irroittettava ja vesipestävä. Todella hyvä vaihtoehto taululle ja meidän mielestä printeissä on hyvät sävyt. Niin ja toiselle puolelle voi printata vaikka sivuprofiilin, siluetin tai koiran takapuolen ;)

Mainittakoon vielä, että onhan meillä kolmaskin maskotti, joka on suuri persoona pieneen kokoonsa nähden, nimittäin chihuahua nimeltä Tico. Onhan tuota Ticoakin kuvattu, mutta kuvaaja ja kuvattava eivät aina pääse yhteisymmärrykseen ja olemme katsoneet parhaaksi jättää Ticon tähyilemään ulkomaailmaa toimistopöydän lomakelaatikosta :) 


Teksti: Mari

Lapsikuvaus alkaa rauhoittumalla.

Nykypäivän lapset ovat uusia tilanteita kohtaan paljon ennakkoluulottomampia kuin urani

alkuaikoina 30 v. sitten. Silloin lapsikuvaus usein alkoi niin, että pieni takertui äitinsä kaulaan

naama punaisena pelosta itkien.

Ehkä nämä varhaiset kokemukset ovat saaneet minut jopa ylivarovaiseksi lapsikuvauksen

aloittamisessa. Poikkeuksetta ensimmäinen asia, mikä lapsikuvaksessa tehdään päällysvaatteiden

riisumisen jälkeen, on istuminen alas rauhoittumaan. Pyrimme olemaan ihan rauhallisesti hiljaa

ja seuraamaan pikkuisen reaktioita uuteen tilanteeseen. Meillä on pari isoa koria täynnä kaikenlaista, ei niin lelumaista kiinnostavaa tavaraa. Niitä pengotaan ja ihmetellään toisiamme,

ja kyllä näistä pienistä huomaa selvästi, milloin he ovat kotiutuneet studioon ja kuvaus voi alkaa.

Joskus tämä kotiutumisvaihe voi kestää jopa 15-20 minuuttia, mutta siihenkin täytyy olla aikaa.

Yleisesti ottaen lapsikuvaukset sujuvat paljon mukavammissa merkeissä kuin vanhemmat

etukäteen luulevat. Joskus on jopa rauhoiteltava vanhempia: ”otetaan nyt ihan iisisti, kyllä

tämä kuitenkin hyvin menee”. Kun kuvaustilanteen parhaat otokset ovat sitten vanhemmilla

vedoksina, niin reaktio on usein: Tuliks´ näistä kuitenkin näin hyviä.

Tietysti valokuvaajalla täytyy olla mieletön varasto erilaisia ”kikkakolmosia”, joilla lapsen

mielenkiinto ja huomio saadaan pysymään oikeassa asiassa. Höyheniä, saippuakuplia,

äänteleviä leluja, simpukoita, käpyjä, kiliseviä rasioita, helmitauluja, jopa vesisumutin

on joskus tehokas. Joskus taas parhaat naurut tulevat ihmeeksemme ihan itsestään.

Ja pörröinen pölyhuisku on eräs parhaista työkaluista.

Kaiken kaikkiaan lapsikuvaukseen lähtee aina hyvällä mielellä. Vaikka lapsilla olisikin

niin sanottu huono päivä, he ovat kaikessa suloisuudessaan omia viattomia ja

teeskentelemättömiä itsejään. Ja mieli muuttuu onneksi hyvin nopeasti hyväänkin suuntaan.

Sitten vaan uusia ”höpönassuja” kuvaamaan…..

Esittäytyminen - Teo Pyykkönen

Olen Teo Pyykkönen, toimin Studio Brahessa valokuvaajana. Kuvausten lisäksi teen kuvankäsittelyhommia ja se toivottavasti näkyy myös kuvissani. Tosin lähtökohtana kuvilleni on aina valo. Valon täytyy tukea aihetta ja luoda tunnelmaa mallille sopivalla tavalla. Myös mahdollisten kuvankäsittelyelementtien on tuettava kuvan ideaa ja mallia. Yleensä jos lähdetään kikkailemaan vain koska voidaan ilman kantavaa ideaa niin mennään metsään. Suunnitelma on aina hyvä olla vaikkei sitä orjallisesti noudattaisikaan.

Studiossa kuvattu hääkuva valaistuna lopullista asetelmaa tukien.

Lapsikuva miljöössä valaistuna.

Muotokuvaan myöhemmin lisätyt elementit tukevat kuvan ideaa.

Esittäytyminen - Mari Peuho

Minun tittelini tässä firmassa olisi kai kuvankäsittelijä. Aloitin sen jo aikana, jolloin kuvankäsittelyyn ei liittynyt tietokone missään vaiheessa. Kuvat korjattiin käsin valokuvaväreillä pienen pienillä pensseleillä. Nykyään kuvissa ei onneksi ole roskia ja käsittely tehdään vain kerran yhteen tiedostoon. Silti työmääräni on lisääntynyt. Kuvalle tehdään kaikki se, mikä on nykytekniikalla mahdollista, jotta kuvasta saadaan hyväsävyinen ja ihosta raikas. Kamerasta tullut kuvatiedosto on vasta raakile.

Mielenkiintoisimmat kuvankäsittelytyöt ovat erilaset fantasiakuvat ja muut luovat kuvat. Olen hyvin idearikas ja ongelmana onkin yleensä valtava ideoiden tulva kuin niiden puute :) Ideoita fantasiakuviin tuleekin lähes päivittäin, mutta harmiksi aina ei ole aikaa niitä toteuttaa. Osa kuitenkin toteutetaan ja kuvat sitten useimmiten päätyvät mallikuviksi, joista myös asiakkaat voivat niitä tilata omista vedoksistaan.

Kuvaan myös itse jonkin verran, mutta keskityn lähinnä kuvankäsittelypuoleen ja omituisten ideoideni läpilyömiseen työporukasamme. Joskus on työn takana saada meidän kaksi kuvaajaherraa ymmärtämään ajatuksiani ja visioitani :) Usein kuvia ideoidaan myös asiakkaiden kanssa ja kaikki toiveet pyritään ottamaan huomioon. Asiakkaiden toiveet kuvista ovat myös kivoja haasteita ja mitä mahdottomampi idea on, sitä mielenkiintoisempi se on toteuttaa. Omia rajojaan on aina kiva vähän koetella.

Vastaan myös kaikenlaisesta firmamme mainospuolen grafiikaasta ja olen siihen saanut jonkin verran koulutusta.

Vapaa-ajallani ja lähinnä hiljaisempana talvisesonkina pyöritän myös omaa yritystäni Viikunaa  ( www.viikuna.fi ), jossa myyn nettikaupassa maalauksia ja käsitöitäni. Siitä kuitenkin toisessa blogissa  www.limeviikuna.blogspot.com .

Esittäytyminen - Ari Peuho

Moi. 

Mä olen valokuvaaja-Ari. Harva tuntee mua mistään muusta yhteydestä kuin

valokuvaajana. Olen kuvannut Turussa jo yli 30 vuotta ja siitä lähes 30 vuotta oman

valokuvaamoyrityksen, Studio Brahen, puitteissa.Tässä ajassa olen kai kuvannut jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä sekä tietysti erilaisia muita esine- ja miljöökohteita.

Valokuvaus, ainakin oman yrityksen kanssa, on elämäntapa, eikä niinkään ammatti.

Ja vaikka sitä ei itse aina ymmärräkään, niin kaipa tämä on aika antoisaa työtä.

Lukea ihmisten olemusta, huijata pikkunassikoilta iloisia nauruja, miettiä kullekin

sopivia fantasiakuva-aiheita ja rohkaista jokaista antamaan itsestään se upein

glamour, joka kyllä kaikista löytyy.

Haluan tuoda kuvalla esiin sen kauneimman puolen asioista.