Ulkokuvauksissa sääolosuhteet vaikuttavat huomattavasti kuvaukseen ja sen tyyliin. Näin syksyllä Suomen ilmasto on hieman arvaamaton ja auringonpaistetta ei jokaiseen risukasaan riitä. Aina se ei tosin ole välttämätöntä. Kaunis utuinen ilma voi olla kuvauksessa moneti tunnelmallisempi kuin kirkas auringonpaiste.
Märkää keliä ei kannata pelästyä vaan riittävästi lämmintä päälle ja luontoa tutkimaan. Löytöjä luonnosta voi tehdä niin malli kuin kuvaajakin ja kuvasarjasta saa tyylikkäitä yhdistelmiä seinälle tai albumiin.
Oma järjestämisensä hommassa tietenkin on, mutta pienempien kanssa ei tarvitse lähteä omaa pihaa pidemmälle ja isommat kuten Pihla näissä kuvissa jaksavat jo jonkin matkaa kävellä. Varsinkin kun matkalla voi tehdä kaikenlaista hauskaa. Eikä haittaa jos ottaa vaikka pienen eväsrasian mukaan.
Teksti : Teo
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
perjantai 4. huhtikuuta 2014
UUTTA LOISTOA SISUSTUKSEEN - CHROMA LUXE -sisustustaulut
Olemme saaneet taas uuden loistavan tuotteen
valokuvataulujen joukkoon.
Uudet Chroma Luxe metallitaulut sopivat upeasti moderniin
sisustukseen.
Nämä uutuudet ovat ehkä näyttävin valokuvatuote, mitä milloinkaan
on
markkinoilla ollut.
Chroma Luxe -tauluissa kuva imeytetään alumiinilevyssä
olevaan kalvoon
ja kuvasta tulee sävytoistoltaan ja kestävyydeltään omaa
luokkaansa oleva
kuvataulu.
Se on helposti puhdistettavissa, eikä normaalit
puhdistusmenetelmät jätä
tauluun jälkiä.
Näiden uutuuksien varmasti näyttävin asia on mahtava värien
toisto.
Missään aikaisemmassa taulussa ei ole saatu sävyjä niin
täyteläisesti
toistumaan. Myös puhdas valkoinen ja syvä musta saadaan
esille aivan
uudella tavalla. Huippukiiltävä pinta auttaa tietysti omalta
osaltaan
sävytoistossa.
Chroma Luxe -taulut varustetaan ns. Flow-ripustimella, joka
saa taulun
jäämään vähän seinäpinnasta ulos. Tämäkin seikka antaa tauluille lisää
kolmiulotteisuutta ja tekee niistä entistä näyttävämpiä
sisustuelementtejä.
Niistä voidaan rakentaa myös näyttäviä kokonaisuuksia
sommittelemalla
useasta taulusta sisustuskokonaisuus, joka tietysti
kannattaa suunnitella
jo kuvaustilanteessa, kuten oheinen perhekuvakokonaisuus on
tehty.
Tauluissa on olemassa tietyt vakiokoot: 28x35, 40x50 ja
50x76 cm.
Aikaisemmin hieman vastaavat tuotteet ovat olleet hinnaltaan
monen
kuluttajan mielestä turhan kalliita, mutta uusien Chroma
Luxien hinta
on asiakkaiden mielestä hyvinkin kohtuullinen; vähän yli
sadasta
alle kolmeen sataan euroon.
Chroma Luxe tauluja voi teettää aina 100x150 kokoon asti,
jolloin teemme
erillisen hintatarjouksen asiakkaan taulukokovaatimusten
mukaan.
Koska näitä tauluja ei kehystetä, eivät kehykset myöskään rajoita
taulujen
käyttöä eri sisustusympäristöissä. Tätä ennen on kehyksettöminä kuvina
käytetty Canvas-tauluja, jotka tietysti ovat vieläkin suosittuja perinteisen
kangasmaisen olemuksensa vuoksi.
Meillä Studio Brahessa on nähtävissä monta erilaista Chroma Luxe
-taulua,
joten voitte milloin tahansa aukioloaikanamme 9-17, la 9-13 tulla niihin tutustumaan.
Tervetuloa upeiden valokuvien maailmaan.
torstai 6. maaliskuuta 2014
30 vuotta turkulaista valokuvaushistoriaa
Kiihkeä tarve siirtyä fotokaupasta muotokuvan pariin sai
minut ja äitini Eila Turtiaisen
tekemään päätöksen perustaa Turkuun uusi valokuvaamo, Studio
Brahe, joka sai nimensä
Brahenkatu 1 osoitteen mukaisesti. Päätös syntyi siis tasan
30 vuotta sitten keväällä 1984.
Tarkoitukseen löytynyt huoneisto vanhan kauniin kivitalon
katutasossa vaati ensimmäiseksi
aikamoisen remontoinnin, mutta loppukesästä alkoi jo oikea
toiminta.
Studio Brahe Brahenkatu 1 B 1984 |
Aloimme todella keskittyä muotokuvan tekemisen opetteluun.
Suurena oppi-isänä toimi
köyliöläinen Jaakko Ojala, yksi aikamme suurimmista
muotokuvanimistä.
Kursseja käytiin sekä Suomessa että ulkomailla.
Harjoittelufilmirullia kului uskomaton määrä.
Eila Kallio 1985 |
Paavo Aitio 1985 |
Harjoittelun kohteina olivat tietysti tuttavat ja sukulaiset,
mutta myös merkkihenkilöt
maaherraa myöten, ja muotokuvien laatu alkoikin jo olla
vakuuttavaa.
Maaherra Paavo Aitio kuvattiin Turun linnan keskiaikaisessa
kuninkaan salissa
ja kuvan arvovaltaisuus on jollain tavalla vieläkin
ainutlaatuista.
Laadun tavoittelun
tuloksina olivat Royal Photographic Societyn ARPS-arvot ja jo
vuonna 1987 saamani vuoden muotokuvaajan arvonimi.
Tästä saatu palkintokurssimatka USA:han avasi taas uusia
näköaloja muotokuvaan ja
mukaan tarttui uudet opit miljöömuotokuvista sekä upeista
glamour-studiopotreteista.
Miljöössä tehdyt muotokuvat saivatkin todella innostuneen
vastaanoton 80-luvun
lopulla ja niiden suosio on studiokuviin verrattuna
säilynytkin vähintään samana.
Ryhmäkuva USA 1988, itse oikealla ylhäällä. |
Kauniissa suojelukohdetalossa vanhaa sisustusta tuli
käytettyä myös kuvissa mukana,
mutta pian tilat kävivät epäkäytännöllisiksi asiakasmäärän
kasvaessa.
Silloin tehtiin rohkea päätös jättää keskusta ja rakentaa
laitakaupungille Suomen ehkä
upein muotokuvastudio:
vuonna 1991 muutettiin uusiin tiloihin Petreliuksen
kaupunginosaan, osoitteeseen Kaurakatu 22, vajaan neljän
kilometrin päähän keskustasta.
Julkisivu vuonna 2006 |
Uhkapeli kannatti. Asiakkaamme tulivat mieluusti pois
ruuhkien ja paikoitusongelmien
keskustasta, uuteen upeaan studioomme, jonka takana meillä
oli oma puistikko ulkokuvia
varten. Ulkokuvauksesta omalla tontillamme tulikin menestys,
koska rakensimme puiston
pelkästään kuvausta varten, ja valonohjauskalusto oli aina
hyvin paikalla.
Arvostuksemme kasvoi ja saimme aina vain vaativampia
kuvaustehtäviä.
Arkkipiispa John Vikström Tuomikirkon sakasti 1996 |
2000-luvun alkupuolella oli Eila Turtiaisen aika päästä
eläkkeelle ainakin kuvaustehtävistä,
ja tyttäreni Mari Peuho asettui tukevasti kolmantena
sukupolvena mukaan toimintaan.
Samaan aikaan alkoi valokuvauksen tekninen vallankumous ja
siirryttiin digiaikaan.
Filmiaikaisen laadun säilyttäminen alusta alkaen oli
vaativaa, kun kaikki digitaalisuudessa oli
uutta kokeilua. Silloin joukkoon tuli Marin avomies, Teo
Pyykkönen, jonka digitaidot olivat
ratkaiseva apu uusissa haasteissa. Teo suorittikin piakkoin
digiaikaan perustuvan kuvallisen
ilmaisun perustutkinnon VVI:ssä Tampereella. Digitaalinen
laatu ohittikin pian filmin.
30-vuotinen taival turkulaisessa valokuvauksessa on ollut
monipuolinen ja antoisa.
Siihen on mahtunut kuvia tuhansista vihkipareista,
rippiläisistä, lapsista, ylioppilaista ja
monista muista erilaisista muotokuvamalleista. Omalla
tavallaan sekin sisältää turkulaista
historiaa eri trendikausina. Kaikki tämä historia on
edelleen arkistoituna sekä negatiiveina
että tiedostoina ja on yhä asiakkaiden käytettävissä. Ja
niitä yhä käytetäänkin.
Toteutuksen tekniikasta huolimatta hyvä kuva on
vuosikymmenienkin jälkeen hyvä kuva.
Eräs viimeisimpiä muotokuviani, Immanuel ja Oliver, helmikuu 2014 |
Ari Peuho
tiistai 25. helmikuuta 2014
Vanhojen kuvien korjailu
Puhelimitse tulee usein kyselyjä vanhoista kuvista ja niiden entisöinnistä tai parantelusta. Vastaus on vääjäämättä se että paljon voidaan tehdä, mutta viime kädessä kuva on nähtävä ennen kuin uskaltaa tarkemmin luvata mitä voidaan tehdä ja mitä ei. Alkuperäisen kuvan kunto ja lähtökohdat määrittävät tietenkin melko paljon. Lähes aina kuitenkin kuvasta saadaan skannaamalla ja Photoshop työstämisellä paljon parempi kuin vanha kuva.
Tyypillinen helppo tapaus on vanhan mustavalkoisen kuvan sävyjen haalistuminen. Kontrastia ja valoisuutta pystytään melko hyvin säätelemään uudelleen, mutta alkuperäisessä on tietenkin oltava joitakin sävyjä jäljellä. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Värikuva taas on hankalampi tapaus. Yleensä värien takaisin saaminen on mahdollista jos sävyjä on alkuperäisessä riittävästi jäljellä eikä suurempaa vääristymää mihinkään suuntaan ole tapahtunut. Tietenkin suuri osa etenkin 70-luvulla kuvatuista kuvista on saanut nätin punaisen värin aikojen saatossa. Tälläisenkin kuvan korjaaminen on periaatteessa mahdollista mutta onnistuminen on täysin kiinni haalistumisen asteesta. Korjailussa auttaa jos kuvasta löytyy jokin keskiharmaa tai lähellä sitä oleva sävyalue. Tällöin on helpompi saada lähtökohta sävyjen säätöön, jos sävyjä vielä siis on jäljellä.
Taittuneet ja repeytyneet kuvat ovat myös usein korjailun alla. Näiden korjailu on hidasta koska korjaukset on tehtävä vähän kerrallaan. Mitä moninaisempi kuvio tai aihe on repeämän alla sitä hitaampi ja hankalampi on kuvaa korjata. Onnistumisprosentti on kuitenkin melko hyvä.
Näiden jatkeeksi yleisin kysymys on : "Kuinka suuren kuvan tästä voi tehdä? " Suoraa vastausta ei tähänkään voi antaa vaan aina on lähdettävä alkuperäisestä kuvasta liikkeelle. Mitä suuremman kuvasta tekee sitä paremmin mahdolliset epätarkkuudet ja naarmut jms. tulevat näkyviin. Pahimmat naarmut ja roskat saa tietenkin poistettua kuvankäsittelyllä, mutta vanhat kuvat ovat yleensä kiertäneet sen verran maailmaa että niiden pinta ei ole missään nimessä virheetön vaikka ei varsinaisesti rikki olisikaan. Lisäksi kuva voi näyttää terävältä 5x10 cm kokoisena, mutta 10x20 cm näyttää jo yksityiskohdat paljon tarkemmin eikä terävän näköinen pieni kuva välttämättä olekaan terävä suurempana. Alkuperäistä onkin syytä tutkia tarkasti luupilla tai suurennuslasilla ennen kuvien teettämistä.
Silti on sanottava ettei täydellinen tekninen tarkkuus vanhoissa kuvissa ole ehdoton vaatimus. Kuva on aina pala historiaa ja sen historian näkyminen ei välttämättä ole huono asia. Kunhan sen verran saa kuvasta tolkkua että erottaa onko kuvassa ihminen vai kukkaruukku.
Teksti ja korjailut : Teo
Tyypillinen helppo tapaus on vanhan mustavalkoisen kuvan sävyjen haalistuminen. Kontrastia ja valoisuutta pystytään melko hyvin säätelemään uudelleen, mutta alkuperäisessä on tietenkin oltava joitakin sävyjä jäljellä. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Haalistunut vanha kuva |
Korjailtu kuva |
Värikuva taas on hankalampi tapaus. Yleensä värien takaisin saaminen on mahdollista jos sävyjä on alkuperäisessä riittävästi jäljellä eikä suurempaa vääristymää mihinkään suuntaan ole tapahtunut. Tietenkin suuri osa etenkin 70-luvulla kuvatuista kuvista on saanut nätin punaisen värin aikojen saatossa. Tälläisenkin kuvan korjaaminen on periaatteessa mahdollista mutta onnistuminen on täysin kiinni haalistumisen asteesta. Korjailussa auttaa jos kuvasta löytyy jokin keskiharmaa tai lähellä sitä oleva sävyalue. Tällöin on helpompi saada lähtökohta sävyjen säätöön, jos sävyjä vielä siis on jäljellä.
Vaikka kuvassa on vahva punainen sävy on myös alkuperäisiä värejä onneksi hieman tallessa. |
Univormusta saatiin keskiharmaa lähtökohta sävyjen parantamiselle. |
Taittuneet ja repeytyneet kuvat ovat myös usein korjailun alla. Näiden korjailu on hidasta koska korjaukset on tehtävä vähän kerrallaan. Mitä moninaisempi kuvio tai aihe on repeämän alla sitä hitaampi ja hankalampi on kuvaa korjata. Onnistumisprosentti on kuitenkin melko hyvä.
Taittunut vanha kuva |
Korjailtu vanha kuva |
Näiden jatkeeksi yleisin kysymys on : "Kuinka suuren kuvan tästä voi tehdä? " Suoraa vastausta ei tähänkään voi antaa vaan aina on lähdettävä alkuperäisestä kuvasta liikkeelle. Mitä suuremman kuvasta tekee sitä paremmin mahdolliset epätarkkuudet ja naarmut jms. tulevat näkyviin. Pahimmat naarmut ja roskat saa tietenkin poistettua kuvankäsittelyllä, mutta vanhat kuvat ovat yleensä kiertäneet sen verran maailmaa että niiden pinta ei ole missään nimessä virheetön vaikka ei varsinaisesti rikki olisikaan. Lisäksi kuva voi näyttää terävältä 5x10 cm kokoisena, mutta 10x20 cm näyttää jo yksityiskohdat paljon tarkemmin eikä terävän näköinen pieni kuva välttämättä olekaan terävä suurempana. Alkuperäistä onkin syytä tutkia tarkasti luupilla tai suurennuslasilla ennen kuvien teettämistä.
Silti on sanottava ettei täydellinen tekninen tarkkuus vanhoissa kuvissa ole ehdoton vaatimus. Kuva on aina pala historiaa ja sen historian näkyminen ei välttämättä ole huono asia. Kunhan sen verran saa kuvasta tolkkua että erottaa onko kuvassa ihminen vai kukkaruukku.
Teksti ja korjailut : Teo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)