Syksyinen lapsikuvaus

Ulkokuvauksissa sääolosuhteet vaikuttavat huomattavasti kuvaukseen ja sen tyyliin. Näin syksyllä Suomen ilmasto on hieman arvaamaton ja auringonpaistetta ei jokaiseen risukasaan riitä. Aina se ei tosin ole välttämätöntä. Kaunis utuinen ilma voi olla kuvauksessa moneti tunnelmallisempi kuin kirkas auringonpaiste.

Märkää keliä ei kannata pelästyä vaan riittävästi lämmintä päälle ja luontoa tutkimaan. Löytöjä luonnosta voi tehdä niin malli kuin kuvaajakin ja kuvasarjasta saa tyylikkäitä yhdistelmiä seinälle tai albumiin.

Oma järjestämisensä hommassa tietenkin on, mutta pienempien kanssa ei tarvitse lähteä omaa pihaa pidemmälle ja isommat kuten Pihla näissä kuvissa jaksavat jo jonkin matkaa kävellä. Varsinkin kun matkalla voi tehdä kaikenlaista hauskaa. Eikä haittaa jos ottaa vaikka pienen eväsrasian mukaan.

Teksti : Teo

UUTTA LOISTOA SISUSTUKSEEN - CHROMA LUXE -sisustustaulut

Olemme saaneet taas uuden loistavan tuotteen valokuvataulujen joukkoon.

Uudet Chroma Luxe metallitaulut sopivat upeasti moderniin sisustukseen.

Nämä uutuudet ovat ehkä näyttävin valokuvatuote, mitä milloinkaan on

markkinoilla ollut.

Chroma Luxe -tauluissa kuva imeytetään alumiinilevyssä olevaan kalvoon

ja kuvasta tulee sävytoistoltaan ja kestävyydeltään omaa luokkaansa oleva

kuvataulu.

Se on helposti puhdistettavissa, eikä normaalit puhdistusmenetelmät jätä

tauluun jälkiä.

Näiden uutuuksien varmasti näyttävin asia on mahtava värien toisto.

Missään aikaisemmassa taulussa ei ole saatu sävyjä niin täyteläisesti

toistumaan. Myös puhdas valkoinen ja syvä musta saadaan esille aivan

uudella tavalla. Huippukiiltävä pinta auttaa tietysti omalta osaltaan

sävytoistossa.

Chroma Luxe -taulut varustetaan ns. Flow-ripustimella, joka saa taulun

jäämään vähän seinäpinnasta ulos.  Tämäkin seikka antaa tauluille lisää

kolmiulotteisuutta ja tekee niistä entistä näyttävämpiä sisustuelementtejä.

Niistä voidaan rakentaa myös näyttäviä kokonaisuuksia sommittelemalla

useasta taulusta sisustuskokonaisuus, joka tietysti kannattaa suunnitella

jo kuvaustilanteessa, kuten oheinen perhekuvakokonaisuus on tehty.

Tauluissa on olemassa tietyt vakiokoot: 28x35, 40x50 ja 50x76 cm.

Aikaisemmin hieman vastaavat tuotteet ovat olleet hinnaltaan monen

kuluttajan mielestä turhan kalliita, mutta uusien Chroma Luxien hinta

on asiakkaiden mielestä hyvinkin kohtuullinen; vähän yli sadasta

alle kolmeen sataan euroon.

Chroma Luxe tauluja voi teettää aina 100x150 kokoon asti, jolloin teemme

erillisen hintatarjouksen asiakkaan taulukokovaatimusten mukaan.

Koska näitä tauluja ei kehystetä, eivät kehykset myöskään rajoita taulujen

käyttöä eri sisustusympäristöissä.  Tätä ennen on kehyksettöminä kuvina

käytetty Canvas-tauluja, jotka tietysti ovat vieläkin suosittuja perinteisen

kangasmaisen olemuksensa vuoksi.

Meillä Studio Brahessa on nähtävissä monta erilaista Chroma Luxe -taulua,

joten voitte milloin tahansa aukioloaikanamme 9-17, la 9-13 tulla niihin tutustumaan.

Tervetuloa upeiden valokuvien maailmaan.

30 vuotta turkulaista valokuvaushistoriaa

Kiihkeä tarve siirtyä fotokaupasta muotokuvan pariin sai minut ja äitini Eila Turtiaisen

tekemään päätöksen perustaa Turkuun uusi valokuvaamo, Studio Brahe, joka sai nimensä

Brahenkatu 1 osoitteen mukaisesti. Päätös syntyi siis tasan 30 vuotta sitten keväällä 1984.

Tarkoitukseen löytynyt huoneisto vanhan kauniin kivitalon katutasossa vaati ensimmäiseksi

aikamoisen remontoinnin, mutta loppukesästä alkoi jo oikea toiminta.

Studio Brahe Brahenkatu 1 B 1984

Aloimme todella keskittyä muotokuvan tekemisen opetteluun. Suurena oppi-isänä toimi

köyliöläinen Jaakko Ojala, yksi aikamme suurimmista muotokuvanimistä.

Kursseja käytiin sekä Suomessa että ulkomailla. Harjoittelufilmirullia kului uskomaton määrä.

Eila Kallio 1985

Paavo Aitio 1985

Harjoittelun kohteina olivat tietysti tuttavat ja sukulaiset, mutta myös merkkihenkilöt

maaherraa myöten, ja muotokuvien laatu alkoikin jo olla vakuuttavaa.

Maaherra Paavo Aitio kuvattiin Turun linnan keskiaikaisessa kuninkaan salissa

ja kuvan arvovaltaisuus on jollain tavalla vieläkin ainutlaatuista.

Laadun tavoittelun  tuloksina olivat Royal Photographic Societyn ARPS-arvot  ja  jo

vuonna 1987 saamani vuoden muotokuvaajan arvonimi.

Tästä saatu palkintokurssimatka USA:han avasi taas uusia näköaloja muotokuvaan ja

mukaan tarttui uudet opit miljöömuotokuvista sekä upeista glamour-studiopotreteista.

Miljöössä tehdyt muotokuvat saivatkin todella innostuneen vastaanoton 80-luvun

lopulla ja niiden suosio on studiokuviin verrattuna säilynytkin vähintään samana.

Ryhmäkuva USA 1988, itse oikealla ylhäällä.

Kauniissa suojelukohdetalossa vanhaa sisustusta tuli käytettyä myös kuvissa mukana,

mutta pian tilat kävivät epäkäytännöllisiksi asiakasmäärän kasvaessa.

Silloin tehtiin rohkea päätös jättää keskusta ja rakentaa laitakaupungille Suomen ehkä

upein muotokuvastudio:  vuonna 1991 muutettiin uusiin tiloihin Petreliuksen

kaupunginosaan, osoitteeseen Kaurakatu 22, vajaan neljän kilometrin päähän keskustasta.

Julkisivu vuonna 2006

Uhkapeli kannatti. Asiakkaamme tulivat mieluusti pois ruuhkien ja paikoitusongelmien

keskustasta, uuteen upeaan studioomme, jonka takana meillä oli oma puistikko ulkokuvia

varten. Ulkokuvauksesta omalla tontillamme tulikin menestys, koska rakensimme puiston

pelkästään kuvausta varten, ja valonohjauskalusto oli aina hyvin paikalla.

Arvostuksemme kasvoi ja saimme aina vain vaativampia kuvaustehtäviä.

Arkkipiispa John Vikström Tuomikirkon sakasti 1996

2000-luvun alkupuolella oli Eila Turtiaisen aika päästä eläkkeelle ainakin kuvaustehtävistä,

ja tyttäreni Mari Peuho asettui tukevasti kolmantena sukupolvena mukaan toimintaan.

Samaan aikaan alkoi valokuvauksen tekninen vallankumous ja siirryttiin digiaikaan.

Filmiaikaisen laadun säilyttäminen alusta alkaen oli vaativaa, kun kaikki digitaalisuudessa oli

uutta kokeilua. Silloin joukkoon tuli Marin avomies, Teo Pyykkönen, jonka digitaidot olivat

ratkaiseva apu uusissa haasteissa. Teo suorittikin piakkoin digiaikaan perustuvan kuvallisen

ilmaisun perustutkinnon VVI:ssä Tampereella. Digitaalinen laatu ohittikin pian filmin.

30-vuotinen taival turkulaisessa valokuvauksessa on ollut monipuolinen ja antoisa.

Siihen on mahtunut kuvia tuhansista vihkipareista, rippiläisistä, lapsista, ylioppilaista ja

monista muista erilaisista muotokuvamalleista. Omalla tavallaan sekin sisältää turkulaista

historiaa eri trendikausina. Kaikki tämä historia on edelleen arkistoituna sekä negatiiveina

että tiedostoina ja on yhä asiakkaiden käytettävissä. Ja niitä yhä käytetäänkin.

Toteutuksen tekniikasta huolimatta hyvä kuva on vuosikymmenienkin jälkeen hyvä kuva.

Eräs viimeisimpiä muotokuviani, Immanuel ja Oliver, helmikuu 2014

Ari Peuho

Vanhojen kuvien korjailu

Puhelimitse tulee usein kyselyjä vanhoista kuvista ja niiden entisöinnistä tai parantelusta. Vastaus on vääjäämättä se että paljon voidaan tehdä, mutta viime kädessä kuva on nähtävä ennen kuin uskaltaa tarkemmin luvata mitä voidaan tehdä ja mitä ei. Alkuperäisen kuvan kunto ja lähtökohdat  määrittävät tietenkin melko paljon. Lähes aina kuitenkin kuvasta saadaan skannaamalla ja Photoshop työstämisellä paljon parempi kuin vanha kuva.

Tyypillinen helppo tapaus on vanhan mustavalkoisen kuvan sävyjen haalistuminen. Kontrastia ja valoisuutta pystytään melko hyvin säätelemään uudelleen, mutta alkuperäisessä on tietenkin oltava joitakin sävyjä jäljellä. Tyhjästä on paha nyhjäistä.

Haalistunut vanha kuva

Korjailtu kuva

Värikuva taas on hankalampi tapaus. Yleensä värien takaisin saaminen on mahdollista jos sävyjä on alkuperäisessä riittävästi jäljellä eikä suurempaa vääristymää mihinkään suuntaan ole tapahtunut. Tietenkin suuri osa etenkin 70-luvulla kuvatuista kuvista on saanut nätin punaisen värin aikojen saatossa. Tälläisenkin kuvan korjaaminen on periaatteessa mahdollista mutta onnistuminen on täysin kiinni haalistumisen asteesta. Korjailussa auttaa jos kuvasta löytyy jokin keskiharmaa tai lähellä sitä oleva sävyalue. Tällöin on helpompi saada lähtökohta sävyjen säätöön, jos sävyjä vielä siis on jäljellä.

Vaikka kuvassa on vahva punainen sävy on myös alkuperäisiä värejä onneksi hieman tallessa.

Univormusta saatiin keskiharmaa lähtökohta sävyjen parantamiselle.

Taittuneet ja repeytyneet kuvat ovat myös usein korjailun alla. Näiden korjailu on hidasta koska korjaukset on tehtävä vähän kerrallaan. Mitä moninaisempi kuvio tai aihe on repeämän alla sitä hitaampi ja hankalampi on kuvaa korjata. Onnistumisprosentti on kuitenkin melko hyvä.

Taittunut vanha kuva

Korjailtu vanha kuva

Näiden jatkeeksi yleisin kysymys on : "Kuinka suuren kuvan tästä voi tehdä? " Suoraa vastausta ei tähänkään voi antaa vaan aina on lähdettävä alkuperäisestä kuvasta liikkeelle. Mitä suuremman kuvasta tekee sitä paremmin mahdolliset epätarkkuudet ja naarmut jms. tulevat näkyviin. Pahimmat naarmut ja roskat saa tietenkin poistettua kuvankäsittelyllä, mutta vanhat kuvat ovat yleensä kiertäneet sen verran maailmaa että niiden pinta ei ole missään nimessä virheetön vaikka ei varsinaisesti rikki olisikaan. Lisäksi kuva voi näyttää terävältä 5x10 cm kokoisena, mutta 10x20 cm näyttää jo yksityiskohdat paljon tarkemmin eikä terävän näköinen pieni kuva välttämättä olekaan terävä suurempana. Alkuperäistä onkin syytä tutkia tarkasti luupilla tai suurennuslasilla ennen kuvien teettämistä.

Silti on sanottava ettei täydellinen tekninen tarkkuus vanhoissa kuvissa ole ehdoton vaatimus. Kuva on aina pala historiaa ja sen historian näkyminen ei välttämättä ole huono asia. Kunhan sen verran saa kuvasta tolkkua että erottaa onko kuvassa ihminen vai kukkaruukku.

Teksti ja korjailut : Teo