torstai 6. maaliskuuta 2014

30 vuotta turkulaista valokuvaushistoriaa



Kiihkeä tarve siirtyä fotokaupasta muotokuvan pariin sai minut ja äitini Eila Turtiaisen
tekemään päätöksen perustaa Turkuun uusi valokuvaamo, Studio Brahe, joka sai nimensä
Brahenkatu 1 osoitteen mukaisesti. Päätös syntyi siis tasan 30 vuotta sitten keväällä 1984.
Tarkoitukseen löytynyt huoneisto vanhan kauniin kivitalon katutasossa vaati ensimmäiseksi
aikamoisen remontoinnin, mutta loppukesästä alkoi jo oikea toiminta.
Studio Brahe Brahenkatu 1 B 1984

Aloimme todella keskittyä muotokuvan tekemisen opetteluun. Suurena oppi-isänä toimi
köyliöläinen Jaakko Ojala, yksi aikamme suurimmista muotokuvanimistä.
Kursseja käytiin sekä Suomessa että ulkomailla. Harjoittelufilmirullia kului uskomaton määrä.

Eila Kallio 1985

Paavo Aitio 1985
Harjoittelun kohteina olivat tietysti tuttavat ja sukulaiset, mutta myös merkkihenkilöt
maaherraa myöten, ja muotokuvien laatu alkoikin jo olla vakuuttavaa.
Maaherra Paavo Aitio kuvattiin Turun linnan keskiaikaisessa kuninkaan salissa
ja kuvan arvovaltaisuus on jollain tavalla vieläkin ainutlaatuista.
Laadun tavoittelun  tuloksina olivat Royal Photographic Societyn ARPS-arvot  ja  jo
vuonna 1987 saamani vuoden muotokuvaajan arvonimi.
Tästä saatu palkintokurssimatka USA:han avasi taas uusia näköaloja muotokuvaan ja
mukaan tarttui uudet opit miljöömuotokuvista sekä upeista glamour-studiopotreteista.
Miljöössä tehdyt muotokuvat saivatkin todella innostuneen vastaanoton 80-luvun
lopulla ja niiden suosio on studiokuviin verrattuna säilynytkin vähintään samana.

Ryhmäkuva USA 1988, itse oikealla ylhäällä.
Kauniissa suojelukohdetalossa vanhaa sisustusta tuli käytettyä myös kuvissa mukana,
mutta pian tilat kävivät epäkäytännöllisiksi asiakasmäärän kasvaessa.
Silloin tehtiin rohkea päätös jättää keskusta ja rakentaa laitakaupungille Suomen ehkä
upein muotokuvastudio:  vuonna 1991 muutettiin uusiin tiloihin Petreliuksen
kaupunginosaan, osoitteeseen Kaurakatu 22, vajaan neljän kilometrin päähän keskustasta.

Julkisivu vuonna 2006
Uhkapeli kannatti. Asiakkaamme tulivat mieluusti pois ruuhkien ja paikoitusongelmien
keskustasta, uuteen upeaan studioomme, jonka takana meillä oli oma puistikko ulkokuvia
varten. Ulkokuvauksesta omalla tontillamme tulikin menestys, koska rakensimme puiston
pelkästään kuvausta varten, ja valonohjauskalusto oli aina hyvin paikalla.
Arvostuksemme kasvoi ja saimme aina vain vaativampia kuvaustehtäviä.

Arkkipiispa John Vikström Tuomikirkon sakasti 1996
2000-luvun alkupuolella oli Eila Turtiaisen aika päästä eläkkeelle ainakin kuvaustehtävistä,
ja tyttäreni Mari Peuho asettui tukevasti kolmantena sukupolvena mukaan toimintaan.
Samaan aikaan alkoi valokuvauksen tekninen vallankumous ja siirryttiin digiaikaan.
Filmiaikaisen laadun säilyttäminen alusta alkaen oli vaativaa, kun kaikki digitaalisuudessa oli
uutta kokeilua. Silloin joukkoon tuli Marin avomies, Teo Pyykkönen, jonka digitaidot olivat
ratkaiseva apu uusissa haasteissa. Teo suorittikin piakkoin digiaikaan perustuvan kuvallisen
ilmaisun perustutkinnon VVI:ssä Tampereella. Digitaalinen laatu ohittikin pian filmin.

30-vuotinen taival turkulaisessa valokuvauksessa on ollut monipuolinen ja antoisa.
Siihen on mahtunut kuvia tuhansista vihkipareista, rippiläisistä, lapsista, ylioppilaista ja
monista muista erilaisista muotokuvamalleista. Omalla tavallaan sekin sisältää turkulaista
historiaa eri trendikausina. Kaikki tämä historia on edelleen arkistoituna sekä negatiiveina
että tiedostoina ja on yhä asiakkaiden käytettävissä. Ja niitä yhä käytetäänkin.
Toteutuksen tekniikasta huolimatta hyvä kuva on vuosikymmenienkin jälkeen hyvä kuva.

Eräs viimeisimpiä muotokuviani, Immanuel ja Oliver, helmikuu 2014
Ari Peuho